Lars Levi Laestadius – sananjulistaja ja luonnontutkija
Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.
Oman terveyden horjuminen mursi lopullisesti kirkkoherran itseluottamuksen ja asetti hänen elämänarvonsa uusiksi. Hän alkoi myös nähdä kasvaneen kristinopin tiedon ja Lapin kansan elämän välillä sovittamattoman ristiriidan. Sielunpaimen oli etsinyt uudisasukkaittensa savupirtit ja saamelaistensa kodat. Väki oli käynyt vuosien myötä tutuksi. Kaksi tietä näytti sittenkin olevan tukossa: tie joka vie elämään ja tie joka johtaa ihmisen sydämeen.
Mutta minun sydämelleni tämä kuolemantapaus teki syvän ja pitkäaikaisen vaikutuksen. Pikku Levi ja hänen kaksoissisarensa Elisabeth olivat usein tulleet juosten isää vastaan tämän palatessa metsältä. Jos jahtilaukussa oli joku kaunis lintu, niin he saivat kantaa sen äidille. Mutta nyt ei ollut enää Leviä kantamassa kaunista lintua sisälle. Se ajatus oli tosin ihanin, että pikku Levi on ensimmäinen, joka tulee juosten isää ja äitiä vastaan iankaikkisuuden vihreällä rannalla.
