Tämä on toisenlainen surukirja: sanoja ja kuvia elämän satuttamille.
Itse asiassa muunlaisia ihmisiä ei edes ole.
Ihoni ei tunne Jobin kipuja, salatuista syistään Isä on säästänyt. Mutta sydämeni tuntee. Se on ollut läsnä, kun toinen on sanoillaan, kuin nuolilla, puhkonut suurta pimeää. Kirjan pienet laulut kulkevat Jobin jäljissä, kunnes tulee jälleen aamu. Kirjan ajatuksia vievät eteenpäin tekijän ottamat herkät luontokuvat, joissa kulkee mukana lohdutus ja toivo. Kirja sopii erinomaisesti paastonajan matkakumppaniksi kohti Pääsiäistä, tienviitaksi pimeästä valoon.
Ensin Suojassa (Perussanoma 2015), nyt Varjojen laulu: Jobin sanoma toivosta. Erkki Jokinen jatkaa paljon kiitosta saanutta sarjaansa.