Niikko – Pysäyttämätön – Mika Niikko & Susanna Honkapää (käytetty)
Tosielämää. Korson kaduilta eduskunnan käytäville.
Lastenkodista kansanedustajaksi – miten kaikki tapahtui? Mika Niikon tositarina vie sisälle vauhtiin ja elämään. Korson kaduilla vuorottelevat luovuttamaton ystävyys, katkera kuolema ja vimmattu elämän jano. Niiden keskellä syntyy mies, jota takaiskut ja uhkaukset eivät pysäytä.
Lähiön tyyliin asiat sanotaan suoraan. Rehellisyys tuottaa ratkaisuja. Rikoskierre katkeaa, ja epävarma seksuaalisuus vaihtuu onnelliseen perhe-elämään. Mika vetää kulissit auki myös yrittäjän arjen ja politiikan valtataistelujen osalta.
Avoimuus yllättää varmasti. Lähde mukaan tarinaan.
"- Tiedäksä, pojankloppi, oli virhe käydä mun päälle, hän aloitti ja porasi katseen silmiini.
Noutajani näytti olevan selvin päin. Se ei tilannettani auttanut. Silti käsittämätön viileys laskeutui mieleeni. Katsoin Masaa silmiin. Hän ei tuijotuksen lisäksi tehnyt yhtään mitään. Mulkaisi välillä vain sivulle tarkistaen, näkeekö kukaan. Uutta rohkeutta virtasi suoniini.
- Ammu vain, yllytin uhmakkaasti.
Masa jatkoi tuijotustaan. Tuijotin takaisin ja lisäsin vettä myllyyn.
- Mun kaverit ampuu sut tähän samaan paikkaan, ammu vaan! Vilkaisin mahdollisimman vakuuttavasti olkapääni ylitse osoittaakseni uhkan sijainnin. Näin, että auto oli vajaan kahdenkymmenen metrin päässä ja käännetty ympäri takaisin tulosuuntaan. Todellisuudessa sieltä ei voinut tilannetta pimeässä helposti huomata.
Masakin katsahti autoa ja sen jälkeen minua. Ohikiitävän hetken odotin pahinta. Yhtäkkiä tunsin aseenpiipun raapaisevan poskeani, ja Masan ote irtosi. Hän tunki aseen housunkaulukseen paitansa alle ja mulkaisi minua viimeisen kerran.
- Me tavataan vielä, tämä ei jää tähän, hän kirosi kadotessaan takaisin varjoihin.
Taakseni vilkuillen kävelin nopeasti kohti autoa, jonka asevarusteluun tiesin aivan hyvin kuuluvan vain puolipitkän pesäpallomailan – jos Petellä oli sitäkään.
Tunsin sydämeni tykytyksen harvenevan asteittain. Jalkoja heikotti. Olin pelastunut, mutta sillä kertaa aivan liian täpärästi. Olisi vain tarvittu yksi mielijohde lisää, ja makaisin likaisessa alikulkutunnelissa kuol- leena ruumiina.
Tässäkö kaikki oli? Osa ystävistäni oli jo kuollut. Olisinko minä seuraava? Olin vasta 24-vuotias, ja parhaan piti olla vasta edessäpäin. Takanapäin se ei ainakaan ollut."
Kirja on käytetty. Kunto on melko hyvä. Ei merkintöjä.
Pehmeäkantinen
Sivuja: 304
Kustantaja: Eurosolid (Mika Niikko)
Julkaistu: 2018
ISBN: 978-952-94-0591-6 (nid.)
