Piispa Palladios (n. 365-n. 430) kirjoittaa erämaassa asuvien autuaitten ja pyhien isien, munkkien ja erakkojen hyveellisestä kilvoituksesta ja ihailtavasta elämästä. Kirja on niiden innostukseksi ja esikuvaksi, jotka haluavat saavuttaa taivaallisen elämän ja käydä taivasten valtakuntaan johtavaa tietä. Palladios matkusteli monissa maissa, kaupungeissa, kylissä ja luostareissa ja tapasi myös erämaassa asuvia erakkoja. Osan munkeista Palladios tapasi henkilökohtaisesti, toisten elämästä hän sai tietoja tapaamiltaan askeeteilta. Kertomuksia on myös monista kilvoittelijaäideistä. Kilvoittelijoiden elämään kuuluvat rukous, paastoaminen, omaisuudettomuus, jumalanpalvelukset ja laulu. Heidän kohtaamiaan kiusauksiakaan ei ole sivuutettu.
Johannes Seppälä on suomentanut kirjan kreikankielisestä alkuteoksesta.
